keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Miten tähän tultiin?

Kesällä 2007 polvi notkahti jalkapallo-ottelussa ja kipeytyi siinä määrin vähän, että en reagoinut sen kummemmin. Vaiva ei korjaantunut, vaan jo syksyllä piti futsalia pelatessa ja kiipeillessä käyttää tukea. Keväällä sattui uudestaan, mutta kuvittelin kuukauden tauon (jolloin tuli kyllä lumilautailtua viikko alpeilla) korjaavan asian.

Ei korjannut, vaan jo kevään ekassa pelissä sattui sitten niin pahasti, että oli pakko raahautua työterveysasemalle. Tätä ennen kuitenkin pieni, mutta oleellinen sivujuonne. Soitin heti aamusta tietty vakuutusyhtiöön tiedustellakseni hoitotoimenpiteiden maksamisesta. Virkailija kysyi, missä polvi meni rikki. "Futismatsissa". "Kuka järjesti?". "Helsingin piiri". "Onko lisenssi?". "Mitä vit, kuka ottaa lisenssin johonkin 15. divarin kevät cupiin?". "Siinä tapauksessa tapaturmavakuutus ei kata hoitotoimenpiteitä".

Että näin. Jos siis olisin potkiskellut palloa kavereiden kanssa puistossa, niin ok. Mutta järjestettyjä tapahtumia tai lajiharjoittelua tapaturmavakuutus ei sitten korvaa. Eipä olisi ikinä uskonut, että se pieni präntti kannattaa oikeasti lukea.

No duuni onneksi maksoi lääkärin ja röntgenit. Polvivammat vain ovat sellaisia, että röntgenistä ei juurikaan ole apua niiden tarkassa diagnoosissa. Niinpä sitten magneettikuvaan. 360 eurolla sai itse valita mitä musaa kuunnella kuvauksen aikana. Kuuntelin "amerikkalaista rock-musiikkia". Springsteeniähän se oli, ja noin 2 minuutin jälkeen oli jo unessa.

Magneettien perusteella työterveysaseman ortopedi diagnosoi leikkaustarpeen. Sitten päätöksiä:
a) tonni poikineen tiskiin ja suoraan yksityiselle
b) tonnit talteen ja HUSsin jonoon

Valitsin b:n koska lukkopolven takia oli mahdollisuus päästä "vihreälle linjalle" eli ohittaa muutama tuhat ei-akuuttiia tapausta.

Seurasi vain heikosti turhauttava reilun kuukauden byrokraatioprosessi, kunnes pääsemme itse aiheeseen. HUSsin kanssa puuhasteluun voin antaa yhden ohjeen: ole oma-aloitteinen! Jos en olisi itse soittanut jokaisen lähetteen perään, ne makaisivat vieläkin jossain faksissa.

3 kommenttia:

Jukka Laajarinne kirjoitti...

Ei toi tapaturmavakuutus olisi mitään korvannut, vaikka sulla joku lisenssikin olisi ollut. Kun vamma oli kerta pohjustettu jo ties missä ja milloin.

Viittitkö, Tuula, pistää blogilistalle, että tulee seuranta helpommaksi? Ei mikään pakko, mutta ystävällistä se olisi.

Karvaset sääret sulla.

Ja jos haluut lisääkin kommentteja, avaa toi kommentointimahdollisuus kaikille.

Kasvua!

Tuula Polvi kirjoitti...

Mille ihmeen blogilistalle? Emmä tajuu mitään näistä jutuista. Sovitaanko niin, että mä opetan sulle slangisanoja ja sä sitten opetat mull enäitä nykyajan meedioita.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno työnjako!

Joo, tuolla on tuommoinen www.blogilista.fi, johon voit halutessasi kirjautua sisään ja sitten lisätä oman blogisi sille.

Listan robotti käy sitten aika ajoin kurkkaamassa blogiasi, ja käyttäjät saavat tiedon, milloin tänne on tullut päivityksiä. Siitä on siis semmoinen etu, ettei tarvitse ite muistaa käydä kurkkaamassa kolmeakymmentä eri blogia nähdäkseen, että onko jossain tapahtunut jotain. Riittää vilkaista tuota listaa.

Mutta ei se siis mikään pakko ole, eikä siitä kaikki edes tykkää. Sitä kautta vaan monet näitä blogeja lukee ja löytää.