Kävin tänään töissä. Kollegoissa on kaksi kohtalotoveria, jotka ihmettelivät pitkää (6 vk) kepeilläkävelyaikaa. Alex kertoi hyljänneensä kepit n. viikon leikkauksen jälkeen. No prkl, en voi olla huonompi kuin Alex, eli dumppasin heti kotiin päästyäni sauvat nurkkaan. Yllättävän hyvin pystyy varaamaan painoa jalalle ja käppäilemään hissuikseen himassa. Portaissa tietty edelleen oltava tukea.
Duunikeikka hoitui autolla, mikä oli kyllä inhoittava kokemus. Polvi ei oikein siedä Astran lopussa olevan kytkimen polkemista. Kun tähän lisää muutenkin nuivan suhtautumiseni yksityisautoiluun, niin toivoa sopii, ettei tarvitse toistaa moista kovin usein. Jahka jalka taipuu vähänkin yli 90 astetta, niin fillari kaivetaan esiin.
Eli vähän euforinen tunnelma näennäisesti nopean toipumisen ansiosta. Takapakkia tuli samalla vähän, kun autolla ajon takia piti jättää aamun panacod pois. Iltapäivällä oli kipua koko kropassa sen verran, että esim. leuan veto jäi haaveeksi vain. Jalan turvotuskin on laskenut huomattavasti, liekö normaalia suuremman liikkumisen takia? Varpaat muistuttavat jo enemmän maapähkinöitä kuin prinssinakkeja.
Kesälomakin tuli suunniteltua. Heinäkuun puolivälissä pitäisi olla sellaisessa tikissä, että pääsisi viikoksi melomaan Saimaalle. Saa nähdä taipuuko polvi kajakkiin, vai meneekö inkkaripuuhiksi.
On vaan se inkkarikanootistelu sellasta välimallin jamppojen puuhaa, ettei millään viitsisi samaistua moisiin (päivän provo).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti