10.6.2008: leikkaus

Ysiksi Hertsikaan, kepit vuokraamosta ja vuodeosastolle odottelemaan. Ensikosketus sairaalaan, laitoin paidankin väärinpäin päälle. Himassa ei ole yhtään paitaa, jotka aukeavat selkäpuolelle.

Bostailin sängyssä ja katsoin niska vinossa Emmerdalea tms. päiväohjelmaa (telkkaria ei ole ollut kotona vuosiin, joten aika luksusta). Iltapäivällä vihdoin pamit naamariin ja saliin. Jännitti vähän.

Leikkaus oli kyllä niin hienoa ajanvietettä, että voin suositella vilpittömästi. Ensin anestesialääkäri käänsi kyljelleen ja tuikkasi selkärankaan puudutusainetta. Tunnottomaksi veti, vaikka kuinka yritti. Kylkiasennolla saatiin kuulemma puudutusaine "valumaan" juuri vasempaan jalkaan, vaikka aluksi kyllä häipyi koko alakroppa suunnilleen navasta alas.

Sitten pääsi taas katsomaan telkkaria. Mutta vähänkö oli siistimpää toimintaa kuin Emmerdalessa. Eka polvessa möyri sellanen ruohonleikkurimainen pitkulainen asiain, joka mylläsi rasvakudoksen pois tieltä. Sitten samaan reikään tungettiin artefakti, jota luonnehdittakoon nyt vaikka kynsisaksien oloiseksi leikkuuvälineeksi. Sillä lähti kierukasta epälaatuisat siivut. Ehkä makeinta oli, kun jotenkin "tunsi", miten pikkusakset leikkasivat ne palat veke. Tämä olisi siis se helppo osuus.

Sitten tuli kai yksi reikä lisää, tällä kertaa reiden puolelle. Sieltä ujutettiin ulos pari jänteenpätkää, josta jotenkin letittämällä taiottiin uusi ristiside. Tai siis näin minulle kertoi anestesiahoitaja, joka hengasi vieressäni ja kertoi, mitä liinan toisella puolella tapahtui.

Taas pari uutta reikää, jonkinlaista kanavanhiontaa ja sitten vaijerit sisään. Kuriositeettina mainittakoon, että ne olivat violetit. Niitä pujoteltiin ees sun taas, kunnes side oli kunnolla kiinni. Tämänkin työvaiheen uskon sisältäneen aika tavalla alakroppani höykytystä ja vääntelyä.

2 tuntia ja koko homma ohi. Ei voi kuin ihailla kirurgin ja koko hoitotiimin ammattitaitoa. Miten sitä voikin noin vaan korjailla ihmistä ja samaan aikaan jutella niitä näitä firman kesäpäivästä.

Sitten heräämöön puoleksi tunniksi ja takas vuodeosastolle. Törkee nälkä ja jano, kun ei ollut syönyt eikä juonut mitään vuorokauteen. Vedin kahviakin, kunnes tajusin, että kusihan se siitä tulee. Vessakeikalla tuli sitten samalla testattua keppien käyttö.

Periaatteessa olisi voinut lähteä himaan jo saman iltana, mutta operaation jälkeen kannattaa jäädä yöksi osastolle seuraaviasta syistä:

1. [Telkkari]
2. [Safkat suoraan vuoteeseen]
3. Aamulla joutuu joka tapauksessa raahautumaan takaisin, kun fysioterapeutti pitää oman sessionsa.

Yö meni opiaattien turvin yllättävän kivuttomasti. Espanja voitti Venäjän 4-1.

Aamulla sitten fyssarin kanssa katottiin kuntoutumisjuttuja. Tähän aiheeseen pitääkin sitten suhtautua lähes palvonnanomaisella vakavuudella ja hartaudella. 5 liikettä, joista 2 venytyksiä. Oon tsykäillyt koko ikäni, nytkin reilut 100 kilsaa viikossa ja reidet on sen näköiset. Jos haluu oikeanlevyiset farkut kauapasta, niin punteista pitää leikata puolisen metriä pois. Ja sitten yhden kahden tunnin puukotuksen jälkeen ei olekaan enää mitään paukkuja. En saanut vasenta jalkaa edes nostettua suorana ilmaan. Joka tapauksessa seuraavia liikkeitä toistetaan seuraavat kolme viikkoa n. 5 kertaa päivässä:

• Reisilihaksen jännittäminen. Siis ihan vaan paikallaan. Ton kun tekee oikealla, niin polvesta ylöspäin muodostuu sellainen laatikkomainen möhkäle, jolla saa esimerkiksi kallisettua sylissä olevaa läppäriä n. 25 astetta. Mutta vasemmalla ei vaan tapahdu kuin jotain pateettista värinää.
• Se jalan nosto suorana. Ei onnistu alkuunkaan; pitää varmaan tehdä kattoon joku talja, jolla avittaa alkuun.
• Polven koukistus. Tää on aika "helppo", maksimitaivutus saa olla aluksi 90 astetta, nyt lähtee sellanen 50-60 astetta.
• Sitten venytetään jalkaa taivuttamalla yläkroppaa sen päälle selkä suorana. Ei oo paha.
• Lopuksi istutaan tuolilla ja nostateaan jalka toiselle tuolille vastapäätä ja annetaan valahtaa suoraksi. Tähänkin joutui aluksi keskittymään hikinorot otsalla. Parin kerran jälkeen menee jo helpommin.

Sisko haki kotiin, läppäri verkkoon ja duuniin. Vedin varmuudeksi panacodin ja morfiinia päälle. Saa nähdä, millaisia meilejä tuli laitettua asiakkaille.

Tästä tää lähtee. Jatkossa ei toivottavasti tarvii jaaritella yhtä paljon. Ideana siis seurata kuntoutumista, kunnes ollaan taas elävien kirjoissa. Lisäksi aion dokumentoida "ihmisenä kasvamista", jota vääjämättä tapahtuu tilanteessa, jossa päivittäin liikkumaan joutunut yksilö joutuu liikkumattomaan tilaan viikoiksi. Kasvasena siis tarkoitana jotain sellaista abstraktia ylevöitymistä, enkä niinkään lihavoitumista, johon siihenkin on hyvä potentiaali ruokahalun säilyessä muuttumattomana.