...vaan eipä keksittykään

Ei pystynyt ajamaan pyörällä. Vasemman jalan ollessa ylhäällä polven pitäisi yksinkertaisesti taipua liikaa. Ei muuta kuin tsygä takaisin klitsuun ja sauvoilla nilkuttaen kauppaan.

Pyörän uudelleen keksimisestä

Pari viime päivää sujuivat flegmaattisissa merkeissä. Yöt ilman särkylääkkeitä ovat taanneet ainoastaan katkonaista unta, ja päivällä on pitänyt ottaa velkaa takaisin. Toinen syy sohvalle jäämiseen on ollut Robin Hobb, jonka The Tawny Man -tilogian viimeinen osa on vienyt täysin mennessään. 800-sivuisen nieleskely on kiihtynyt viime päivinä parin sadan sivun päivätahtiin, eli loppujen lopuksi aivan konservatiivista verrattuna esim. kehitysapuministerimme taannoisiin Dostojevski -maratooneihin. Siinä missä kaksi ekaa osaa olivat melko viipyleviä ja rakensivat hellävaraisesti ensimmäisen trilogian (The Farseer Trilogy) päälle, Fool's Fate avaa kaikki aikaisempien kirjojen tekemät solmut käsittämättömällä intensiteetillä. Ensi viikkoon mennessä pitää hommata Liveship Tradersin eka osa, sen verran koukussa ollaan.

Mutta tästä ruumiista. Parin viime päivän nahjustelu vaikutti myös kuntoutukseen, ja venyttelyt jäivät vähälle huomiolle. Nyt otetaan sekin takaisin. Jalan vapaa (siis seisoma-asennossa ilman apua) taipuminen on nyt jotakuinkin 50 astetta, lähtö n. 5 asteesta (ei mene täysin lukkoon vielä) ja päättyy reiluun 60 asteeseen. Avustettuna (eli hivuttamalla istuma-asennossa jalkapohja maassa itseä kohti) menee jo yli 90 asteen, mutta lääkärin ohjeen mukaisesti en uskalla tässä vaiheessa työntää pidemmälle.

Noilla reunaehdoilla ajattelin tänään kokeilla fillaria. Voi olla, että tulee hyvinkin pakit, koska pyörittäminen saattaa vaatia yli 90 asteen koukistusta. Mutta katsotaan. Fillari kasvattaisi mukavasti elinpiiriä.

Äsken kokeilen leuanvetoja 20:n sarjalla. Ilman lämmittelyä runtattu 20 pukkasi mukavan flash-pumpun, ja sen jälkeen oli työn ja tuskan takana saada edes kymppejä päälle. Normi päiväannos 50 + 400 puristusta tuli kuitenkin tehtyä.

Jukka soitteli Ranskasta. Korkeapaine vallitsee Blancin massiivilla ja lähetystyö on kuumimmillaan Helanderin ja Laajarinteen köysistössä. Odotamme innolla uutisia.

Laitetaan teaseriksi yksi kuva Midiltä viime tammikuulta:

Hakaset poistettu

Hakasten poisto kävi nopsaan, eikä tuntunut juuri miltään. Aikaisemmin kollegat vinoilivat, että ne poistetaan sellaisella paperiniittejä varten tehdyillä pihdeillä. Yllättäen poistotyökalu tosiaan muistutti sellaista.
Päädyin myös häntä koipien välissä takaisin käyttämään keppejä. Eilen jalka oli melkoisen kipeä, kun tuli liikuttua vähän liikaa. Ehkäpä siinä on jokin pointti, että ekan kolmen viikon aikana ei saa painoa jalalle varata.

50 leukaa + 400 puristusta

Nimipäivä

Duunissa soi Radio Rock. Tänään olen kuullut Amorphiksen kappaleen "Her Alone" about 4 kertaa. Ihan hyvä biisi, mutta jotain rajaa tohon soittolistapuuhaan.

Poistin eilen yhden tikkiä korvaavan hakasen, kun kiinnosti tietää, miten ne ovat kiinni. Samalla tavalla ovat kuin paperiniitit, ja lähtevät melko kivuttomasti pihdeillä. Kun niitä nyt kuitenkin on 24 kpl, niin varasin ajan terkkarilta loppuja varten.

Sääri on edelleen kipeä, etenkin jalkaa koukistaessa siihen 90 asteen tietämille. Vihloo aivan kuin luussa olisi jokin halkeama tms. Tuntuu myös nukkuessa sen verran, että yöksi on joutunut ottamaan Panacodia :-(

Jos loppuviikosta on parempi ilma, pitää käydä kokeilemassa, mahtuuko kajakkiin. Tätä ei sitten saa kertoa fyssarille.

Treenit: eilen varioitu Korosuon otelauta, roikkumisien sijaan vedin kustakin asennosta kaksi leukaa. Supertylsää. Nän kuitenkin unta, jossa pystyin jonkinlaisessa rautaputkiviidakossa heilauttelemaan itseäni orankin tavoin "oksalta" toiselle. Eli mentaalipuolella näyttää ainakin tulosta tulevan.

Huomenna siis tikit vek, sitten saadaan taas footagea arvista.

Alennus(myynti)tila

Eilen havahduin siihen, että joku oli tuonut ison läjän tyhjiä viinipulloja keittiöön. Onneksi sentään ei ollut Hermannin kukko aattona auki, olo oli ihan tarpeeksi deterministinen ilman loppuillan jallushottejakin.

Juhannuspäivä sujui Laajasalossa. Ehkä pisin kävelylenkki tähän asti, mukana myös tiukkoja alamäkiä. Niistä ei kyllä polvi tykkää ilman sauvoja.

Tänään jätin buranat pois. Säärtä ja oikeaa lonkkaa särkee. Mutta särkeköön. Kävely alkaa normalisoitua, mutta parhaimillaankin muistuttaa sellaista klonkkumaista laahustusta.

Treenistä: aattona otelauta, eilen 50 X leuka + 2 X 240 puristusta. Aikataulussa ollaan. Yhtä hyvin voisi oikeastaan alkaa vetää hakkuleukoja, kun tämä seinäkiipeilykausi jää vääjäämättä väliin.

90 asteen taivutus ei enää ole homma eikä mikään, mutta lääkärin ohjeen mukaan en pakota vieä isompia kulmia. Sen sijaan 180 asteeseen jalka ei edelleenkään luontevasti mene, ja esim. jännittäessä reittä ei saa sitä "ylitaipumaan", kuten tervettä selällään maatessa.

Ensimäinen pieni tulehduskin tuli yhteen niitinreikään, mutta se hoitua puristamalla mädät ulos ja putsaamalla vainoharhaisesti antiseptisellä liuoksella.

Illalla pääsee belay slaveksi (eli sellaiseksi tyypiksi, joka ei itse kiipeä, mutta varmistaa muita), jos ei ala sataa. Kohteena Rollarit. Ajattelin keskittyä dissailemaan oikeiata kiipeilijöitä ja huutelemaan väärää betaa. Nämä osa-alueet hoituvat vaikka ilman jalkoja.

Juhannusaatto

Jouluun enää reilut 6kk. Jouluna saa pelata jalista ja mennä vuorille. Tätä tahtia jopa aikaisemmin, turvotus on lähes mennyttä ja särkyjäkään ei juuri enää ole, vaikka olen lopettanut Panacodit ja puolittanut 800-päiväannoksen.

Eilen jäi jutut kirjoittamatta, kun oli niin paljon muuta. Viikon kohokohta tietty jo aikaisemmin mehustettu skebaklinikka Jukan kanssa. Pysyimme perusasioissa: 12-bar bluesia, pentatonista skaalaa jne. Tulevaisuus on valoisa.

Myös työnantaja yllätti iloisesti, tilille napsahti kk-palkka, bonarit ja lomarahat. Pistin hyvän kiertämään ja ostin konsulentilta leivän kympillä. Saattaa kuulostaa kalliilta, mutta toisaalta allekirjoittaneelle (tai siis työnantajalleni) maksetaan helposti 20-kertainen summa yhdestä räpeltämästäni ppt-kalvosta. Olisipa maailmassa oikeutta edes eläimille.

Mutta takas aiheeseen. Sauvat on nyt sitten hylätty kokonaan, kun rappuja pääsee jo alaskin ilman niitä. 90 asteen taivutus aiheuttaa säteilevää kipua sääriluuhun, ja sama vaiva pitää ajoittain hereillä yöllä. Paras fiksi: kylmäpussi säären päälle ja lyhyt kävely. Mittasin paksuudetkin juhannusaaton kunniaksi:

• Vasen (siis rikkinäinen) reisi, polven yläpuolelta 44cm
• Vasen, reiden paksuin kohta 56cm
• Oikea reisi, polven yläpuolelta 42cm
• Vasen, reiden paksuin kohta 57cm

Tämä on niin huonoa tieteentekoa, että ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Eli johtopäätös on, että:

1. reiden turvotus on pienentynyt myös tieteellisesti (no shit Sherlock)
2. ei kummenpaa surkastumista. Toisaalta reilun viikon fillarointibreikki nyt sitä tuskin aiheuttaisi.

On muuten se aika, kun jengi lähtee kiipeemään pitkin alppeja jne. Itselläkin on viimeiset 4 vuotta kesät kuluneet notkelmissa. Nyt Jukka ja Max lähtee Niksulaan, Jose ja Ilkka lähtee Niksulaan, Arttu lähtee Niksulaan, Lauri ja Mikko lähtee Niksulaan. Ja allekirjoittanut lähtee Juvalle. "Mökille". Onneksi on sentään hyvää mökkiseuraa.

Normipäivä

Koko päivä duunissa. Vaikka on sairasloma. Sairas loma. Käppäilin Pasilan katuja kuin muotopuoli kellonsoittaja. Keppejä ei enää tarvitse kuin portaita alas mennessä.

Tarkoittaa myös sitä, että Korosuon otelautatreeni voi jatkua. Tänään 19. kerta vuonna 2008, eli noin vajaa kerran viikossa keskiarvona. Ihan ok, kun ottaa huomioon useamman viikon tauot loukkaantumisten takia. Roikunnat tuntuivat ihan yhtä pahoilta kuin aina ennenkin, ja edelleenkään minun ei ohjeen mukaan tarvinnut lisätä tarvittaessa painoa yhden käden leukoihin.

Eilen duunissa käydessä alihankkija tokaisi minut keppien kanssa nähdessään, että "kaikki ihmiset olisivat onnellisempia ja eläisivät pitempään, jos vain istuisivat himassa, katsoisivat pornoa ja joisivat kaljaa". Suuri ajattelija oli eksynyt IT-alalle.

Venytys- ja voimaliikkeet sujuvat totuttuun tahtiin. Tein harharetken kulinarismin trendikkääseen maailmaan:Maulavirta & Välimallinmäki: Turpaan tulee, häh!

Kepit hiiteen, moottoritie on kuuma

Kävin tänään töissä. Kollegoissa on kaksi kohtalotoveria, jotka ihmettelivät pitkää (6 vk) kepeilläkävelyaikaa. Alex kertoi hyljänneensä kepit n. viikon leikkauksen jälkeen. No prkl, en voi olla huonompi kuin Alex, eli dumppasin heti kotiin päästyäni sauvat nurkkaan. Yllättävän hyvin pystyy varaamaan painoa jalalle ja käppäilemään hissuikseen himassa. Portaissa tietty edelleen oltava tukea.

Duunikeikka hoitui autolla, mikä oli kyllä inhoittava kokemus. Polvi ei oikein siedä Astran lopussa olevan kytkimen polkemista. Kun tähän lisää muutenkin nuivan suhtautumiseni yksityisautoiluun, niin toivoa sopii, ettei tarvitse toistaa moista kovin usein. Jahka jalka taipuu vähänkin yli 90 astetta, niin fillari kaivetaan esiin.

Eli vähän euforinen tunnelma näennäisesti nopean toipumisen ansiosta. Takapakkia tuli samalla vähän, kun autolla ajon takia piti jättää aamun panacod pois. Iltapäivällä oli kipua koko kropassa sen verran, että esim. leuan veto jäi haaveeksi vain. Jalan turvotuskin on laskenut huomattavasti, liekö normaalia suuremman liikkumisen takia? Varpaat muistuttavat jo enemmän maapähkinöitä kuin prinssinakkeja.

Kesälomakin tuli suunniteltua. Heinäkuun puolivälissä pitäisi olla sellaisessa tikissä, että pääsisi viikoksi melomaan Saimaalle. Saa nähdä taipuuko polvi kajakkiin, vai meneekö inkkaripuuhiksi.
On vaan se inkkarikanootistelu sellasta välimallin jamppojen puuhaa, ettei millään viitsisi samaistua moisiin (päivän provo).

Maanantai. Alkoi v*tuttaa ekaa kertaa. 45 neliötä on liian vähän liikkumatilaa, voi vain kuvitella miten paljon Korkeasaaren asukkaita vituttaa.

Turvotus onneksi laskee koko ajan, ja kun viikko leikkauksesta tulee täyteen huomenna, niin jätän rutiininomaiset panacodit ja burana 800:t pois. Panacod ainakin väsyttää ja turruttaa. Tänäänkin koko iltapäivä kului torkkuessa.

Leukoja: 50
Puristuksia: n. 200 (luin samaan aikaan, ja vaikka kuinka yritin, en pystynyt laskemaan ja ymmärtämään tekstiä samanaikaisesti. Vähän sama kuin kitaraa soittaessa; ei pysty laulamaan ja soittamaan riffiä tai arpeggioita samaan aikaan. Muistaakseni B.B. Kingiä vaivaa sama oireyhtymä, tai siis oireyhtymättömyys laulun ja soiton välillä).

Huomenna meen autolla duuniin käymään, tuli helvetti tai korkeavesi. Kokeilin painella kytkintä kipeällä jalalla ja sujui ihan ok. Astra tosin ei ole edelleenkään leimoissa, eli ratsian kyseeseen tullessa saakin sitten köpötellä kepeillä pidemmänkin matkan. Tähän se allekirjoittaneen riskinotto nykyään kulminoituu.

Skitalla tuli treenattua CMX:n hieno Jatkuu niinkuin sade.

Toi Dinosaurus Stereophonicus on kyllä älden hieno levy. Olkoon täysi sinun maljasi uppoaa kuin Kursk. Ah, muistan kuinka sen C-osan aikana joskus 10 vuotta sitten jatkoilla matkittiin eri urheilulajeja. Jonkun mielestä se kohta kun muistutti Urheiluruudun tunnaria(?).

Provinssirokin puutteessa tuli treenattua skitalla Foo Fightersin biisejä. Sormet eivät harjoituksen puutteessa vain kestä yli tunnin sessiota teräskielisellä akustisella.

Käsitreenit alkoivat konservatiivisesti:

• 50 leukaa
• 200 puristusta

Eipä oo kyllä tylsempää tapaa hukata päiväänsä.

Tänään uskalsi myös ensimmäistä kertaa laittaa kunnolla painoa jalan päälle keppien kanssa. Tein toipumisajan pisimmän lenkin, yhteensä n. kilsa.

Koukistuksessa menee n. 80 astetta, suoristuksessa jo hyvin lähellä tervettä jalkaa. Sääri on edelleen kovin turvoksissa aina jalkaterään asti, vaikka reisi alkaa jo muistuttaa tervettä.

Eilen törmäsin verkossa mielenkiintoiseen ja maanläheiseen tutkielmaan eturistisideoperaatiosta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta:

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/35958/jamk_1197983836_3.pdf?sequence=1

Ensi viikon kohokohta lienee torstai, kun Jukka tulee kitaroineen kylään. Jäbän viimeaikaisen äänitystuotannon perusteella voimme odottaa virtuositeettia, innovaatioita ja räjähtävää kehonhallintaa.

Treeni päälle

Tänään on hyä lauantai aloittaa myös yläkropan kuntouttaminen. Otelautatreeniin ei vielä uskalla alkaa, koska siitä pudottautuminen käy jaloille. Sen sijaan aloitan perusleuoilla ja portsarilaitteen puristelulla. Sehän on sellainen V:n muotoinen jousehkotoimintoinen hyödyke, jonka puristelu vahvistaa sormia ja käsivarsia.

Kokeillaan vaikka näin:

Aamulla leukoja myötä- ja vastaotteella 5 X 10 sarjat
Puristelut 4 X 100krt ap
Iltapäivällä roikkumista tangossa ja lukotuksia 90 asteessa

Juhannukseen mennessä sitten normaali Korosuon otelautatreeni joka toinen päivä. Treeni on sen verran voimapainotteinen, että joka päivä ei kannata repiä.

Ruokavaliosta olen jättänyt pois mehut ja leivonnaiset. Päivittäistä kalorimäärää lienee omiaan vähentämään myös poissaolo duunista, jossa on tullut kahviautomaatilta loroteltua cappucino/maitokaakaoliejua, jossa taitaa olla sellaiset 300KCal per satsi(!).

Peruskuntoutusliikkeet sujuvat jo hyvin. Polvi taipuu lateraalisti jo lähes 0 asteeseen, turvotus vähän ottaa vastaan. Kulmataivutuksessa pääsee n. 70-80 asteeseen, ennenkuin kipu pakottaa pysähtymään. Alkuvaiheessahan ei edes saisi mennä yli 90 asteen.

Eilen uskaltauduin muuten ekaa kertaa kunnolla "ulos", eli futisjengin saunailtaan. Panacodin kanssa ei kaljaa juua, eikä niittien kanssa jouda saunaan, mutta sosiaalista redusoitumista ei edes raajan vajaatoiminta estä.

Kolmiolääkkeistä puheen ollen; päiväannoksesksi on kehkeytynyt yksi Panacod ja yksi Burana 800 aamuin ja illoin. Kipuja ei ole, mutta leikkauksen jälkeen on kuulemma hyvä noin vikkon ajan syödä tulehduskipulääkkeitä leikkaushaavojen jouhevan parantumisen takaamiseksi.

Liha(s) on heikko

Fyssarin antamat kuntoutustoimenpiteet alkavat sujua, kun turvotus laskee. Surkeaa se kuitenkin edelleen on, kuten kuvasta näkyy. Siinä meneillään lihasharjoitus nro1, jossa jännitetään kumpaakin reittä täysillä 5sek. Oikeassa eroa näkyy, vasen vain värähtelee.

Eilen illalla vähän irrottelin ja vein roskat. Matkaa n. 100m, kesti suunnilleen puoli tuntia.

Warning! Graphic content: Tikit esiin

Tänään aukaistiin joulukalenterin luukut. Kaikki kerralla:

Jalka on kuin siskonmakkara, jon joku on lätkinyt niittejä niittaajalla (24 kpl).

Mittasin myös reiden paksuuden seurantaa varten:

Polven yläpuolella 46cm
Paksuimmassa kohtaa (lähellä nivusia) 58cm

Reikiä on yhteensä 7, joista yksi on vähän isompi.

10.6.2008: leikkaus

Ysiksi Hertsikaan, kepit vuokraamosta ja vuodeosastolle odottelemaan. Ensikosketus sairaalaan, laitoin paidankin väärinpäin päälle. Himassa ei ole yhtään paitaa, jotka aukeavat selkäpuolelle.

Bostailin sängyssä ja katsoin niska vinossa Emmerdalea tms. päiväohjelmaa (telkkaria ei ole ollut kotona vuosiin, joten aika luksusta). Iltapäivällä vihdoin pamit naamariin ja saliin. Jännitti vähän.

Leikkaus oli kyllä niin hienoa ajanvietettä, että voin suositella vilpittömästi. Ensin anestesialääkäri käänsi kyljelleen ja tuikkasi selkärankaan puudutusainetta. Tunnottomaksi veti, vaikka kuinka yritti. Kylkiasennolla saatiin kuulemma puudutusaine "valumaan" juuri vasempaan jalkaan, vaikka aluksi kyllä häipyi koko alakroppa suunnilleen navasta alas.

Sitten pääsi taas katsomaan telkkaria. Mutta vähänkö oli siistimpää toimintaa kuin Emmerdalessa. Eka polvessa möyri sellanen ruohonleikkurimainen pitkulainen asiain, joka mylläsi rasvakudoksen pois tieltä. Sitten samaan reikään tungettiin artefakti, jota luonnehdittakoon nyt vaikka kynsisaksien oloiseksi leikkuuvälineeksi. Sillä lähti kierukasta epälaatuisat siivut. Ehkä makeinta oli, kun jotenkin "tunsi", miten pikkusakset leikkasivat ne palat veke. Tämä olisi siis se helppo osuus.

Sitten tuli kai yksi reikä lisää, tällä kertaa reiden puolelle. Sieltä ujutettiin ulos pari jänteenpätkää, josta jotenkin letittämällä taiottiin uusi ristiside. Tai siis näin minulle kertoi anestesiahoitaja, joka hengasi vieressäni ja kertoi, mitä liinan toisella puolella tapahtui.

Taas pari uutta reikää, jonkinlaista kanavanhiontaa ja sitten vaijerit sisään. Kuriositeettina mainittakoon, että ne olivat violetit. Niitä pujoteltiin ees sun taas, kunnes side oli kunnolla kiinni. Tämänkin työvaiheen uskon sisältäneen aika tavalla alakroppani höykytystä ja vääntelyä.

2 tuntia ja koko homma ohi. Ei voi kuin ihailla kirurgin ja koko hoitotiimin ammattitaitoa. Miten sitä voikin noin vaan korjailla ihmistä ja samaan aikaan jutella niitä näitä firman kesäpäivästä.

Sitten heräämöön puoleksi tunniksi ja takas vuodeosastolle. Törkee nälkä ja jano, kun ei ollut syönyt eikä juonut mitään vuorokauteen. Vedin kahviakin, kunnes tajusin, että kusihan se siitä tulee. Vessakeikalla tuli sitten samalla testattua keppien käyttö.

Periaatteessa olisi voinut lähteä himaan jo saman iltana, mutta operaation jälkeen kannattaa jäädä yöksi osastolle seuraaviasta syistä:

1. [Telkkari]
2. [Safkat suoraan vuoteeseen]
3. Aamulla joutuu joka tapauksessa raahautumaan takaisin, kun fysioterapeutti pitää oman sessionsa.

Yö meni opiaattien turvin yllättävän kivuttomasti. Espanja voitti Venäjän 4-1.

Aamulla sitten fyssarin kanssa katottiin kuntoutumisjuttuja. Tähän aiheeseen pitääkin sitten suhtautua lähes palvonnanomaisella vakavuudella ja hartaudella. 5 liikettä, joista 2 venytyksiä. Oon tsykäillyt koko ikäni, nytkin reilut 100 kilsaa viikossa ja reidet on sen näköiset. Jos haluu oikeanlevyiset farkut kauapasta, niin punteista pitää leikata puolisen metriä pois. Ja sitten yhden kahden tunnin puukotuksen jälkeen ei olekaan enää mitään paukkuja. En saanut vasenta jalkaa edes nostettua suorana ilmaan. Joka tapauksessa seuraavia liikkeitä toistetaan seuraavat kolme viikkoa n. 5 kertaa päivässä:

• Reisilihaksen jännittäminen. Siis ihan vaan paikallaan. Ton kun tekee oikealla, niin polvesta ylöspäin muodostuu sellainen laatikkomainen möhkäle, jolla saa esimerkiksi kallisettua sylissä olevaa läppäriä n. 25 astetta. Mutta vasemmalla ei vaan tapahdu kuin jotain pateettista värinää.
• Se jalan nosto suorana. Ei onnistu alkuunkaan; pitää varmaan tehdä kattoon joku talja, jolla avittaa alkuun.
• Polven koukistus. Tää on aika "helppo", maksimitaivutus saa olla aluksi 90 astetta, nyt lähtee sellanen 50-60 astetta.
• Sitten venytetään jalkaa taivuttamalla yläkroppaa sen päälle selkä suorana. Ei oo paha.
• Lopuksi istutaan tuolilla ja nostateaan jalka toiselle tuolille vastapäätä ja annetaan valahtaa suoraksi. Tähänkin joutui aluksi keskittymään hikinorot otsalla. Parin kerran jälkeen menee jo helpommin.

Sisko haki kotiin, läppäri verkkoon ja duuniin. Vedin varmuudeksi panacodin ja morfiinia päälle. Saa nähdä, millaisia meilejä tuli laitettua asiakkaille.

Tästä tää lähtee. Jatkossa ei toivottavasti tarvii jaaritella yhtä paljon. Ideana siis seurata kuntoutumista, kunnes ollaan taas elävien kirjoissa. Lisäksi aion dokumentoida "ihmisenä kasvamista", jota vääjämättä tapahtuu tilanteessa, jossa päivittäin liikkumaan joutunut yksilö joutuu liikkumattomaan tilaan viikoiksi. Kasvasena siis tarkoitana jotain sellaista abstraktia ylevöitymistä, enkä niinkään lihavoitumista, johon siihenkin on hyvä potentiaali ruokahalun säilyessä muuttumattomana.

Miten tähän tultiin?

Kesällä 2007 polvi notkahti jalkapallo-ottelussa ja kipeytyi siinä määrin vähän, että en reagoinut sen kummemmin. Vaiva ei korjaantunut, vaan jo syksyllä piti futsalia pelatessa ja kiipeillessä käyttää tukea. Keväällä sattui uudestaan, mutta kuvittelin kuukauden tauon (jolloin tuli kyllä lumilautailtua viikko alpeilla) korjaavan asian.

Ei korjannut, vaan jo kevään ekassa pelissä sattui sitten niin pahasti, että oli pakko raahautua työterveysasemalle. Tätä ennen kuitenkin pieni, mutta oleellinen sivujuonne. Soitin heti aamusta tietty vakuutusyhtiöön tiedustellakseni hoitotoimenpiteiden maksamisesta. Virkailija kysyi, missä polvi meni rikki. "Futismatsissa". "Kuka järjesti?". "Helsingin piiri". "Onko lisenssi?". "Mitä vit, kuka ottaa lisenssin johonkin 15. divarin kevät cupiin?". "Siinä tapauksessa tapaturmavakuutus ei kata hoitotoimenpiteitä".

Että näin. Jos siis olisin potkiskellut palloa kavereiden kanssa puistossa, niin ok. Mutta järjestettyjä tapahtumia tai lajiharjoittelua tapaturmavakuutus ei sitten korvaa. Eipä olisi ikinä uskonut, että se pieni präntti kannattaa oikeasti lukea.

No duuni onneksi maksoi lääkärin ja röntgenit. Polvivammat vain ovat sellaisia, että röntgenistä ei juurikaan ole apua niiden tarkassa diagnoosissa. Niinpä sitten magneettikuvaan. 360 eurolla sai itse valita mitä musaa kuunnella kuvauksen aikana. Kuuntelin "amerikkalaista rock-musiikkia". Springsteeniähän se oli, ja noin 2 minuutin jälkeen oli jo unessa.

Magneettien perusteella työterveysaseman ortopedi diagnosoi leikkaustarpeen. Sitten päätöksiä:
a) tonni poikineen tiskiin ja suoraan yksityiselle
b) tonnit talteen ja HUSsin jonoon

Valitsin b:n koska lukkopolven takia oli mahdollisuus päästä "vihreälle linjalle" eli ohittaa muutama tuhat ei-akuuttiia tapausta.

Seurasi vain heikosti turhauttava reilun kuukauden byrokraatioprosessi, kunnes pääsemme itse aiheeseen. HUSsin kanssa puuhasteluun voin antaa yhden ohjeen: ole oma-aloitteinen! Jos en olisi itse soittanut jokaisen lähetteen perään, ne makaisivat vieläkin jossain faksissa.

Faktat

Kuka?
Mies, 32v.

Mitä?
S83.2, Ruptura menisci medialis bucket handle
S83.5 Ruptura ACL genus sin

Niille, joiden koululatina on päässyt ruostumaan: sisäkierukka revennyt ja eturistiside poikki.

WTF?

Kaikki alkoi jonain päivänä. Mutta vasta 21.4.2008 asiantola dramatisoitui siten, että oli ryhdyttävä toimenpiteisiin. Puolisen vuotta vihoitellut polvi sai kamelinselkämäisen iskun futismatsissa ja nyt olemme tässä.

Tämä on kertomus eturistiside- ja sisäkierukkaleikkauksesta kuntoutumisesta.