12 viikkoa - lenkille

Lenkkeily on jurpoa puuhaa. Tämä tuli todistettua taas eilen, kun 12 viikkoa leikkauksesta tuli täyteen ja "pääsin" kuntoutuksessa uuteen vaiheeseen. Fyssarin ohje oli aloittaa kevyesti, ja ainakin matkan ja ajan puolesta niin tapahtuikin. Juoksin n. 40 minuuttia, ja liikuntaviraston erinomaisen karttapalvelun mukaan matkaa kertyi 6,5 kilometriä.

Toisin sanoen etenin vauhtia, jolla en karistaisi kannoilta edes samaa matkaa uivaa kiinalaista kansanjohtajaa.

Vettä satoi koko matkan, iPodin napit hajosivat jossain vaiheessa. Ekat kolme kilometriä sattui suunnilleen joka paikkaan kropassa paitsi leikattuun polveen. Sen jälkeen sain jonkinlaisen "flow:n" (BUHAHAA) päälle ja askel alkoi keventyä. Mietin maratoonia, en ryhtymisaikeissa vaan maallisen tuskan mittarina. Otin pohdinnan aiheeksi globaalin tuskan määreen ja päättelin sen saavuttavan huippulukemia vuosittain juuri niinä päivänä, kun juostaan suosituimpia maratoneja (New York, Berlin jne.).

Nyt - koettelemusta seuraavana päivänä - polvi on vain laimeasti kipeä. Reidet ja lonkat sen sijaan särkevät, mutta se johtuu varmasti muusta kuin leikkauksesta toipumisesta.

Lenkkeilyn lisäksi tai siis siitä huolimatta olen myös aloittanut erinomaisen suositeltavan elämäntavan. Venyttelen aamuisin. Jo viikon jälkeen olen havainnut, että n. 10 minuutin keppijumppa duunin punttiksella auttaa ihmeesti niska- ja hartiakipuihin sekä alaselän tiukkuuteen.

Omillaan

Viimeinen fyssarin "pakollinen" vastaanotto oli viime viikolla Hertsikassa. Edelleen ollaan kuulemma hyvin aikataulussa sekä voiman että venymisen suhteen. Loppuajaksi (= jouluun saakka) tuli uudet kuntoutusohjeet.

3-4 krt viikossa seuraava treeni:

• Kyykkyjä 2 X 20 kpl, ilman seinätukea. Saa kuulemma laittaa lisäpainoa, jos haluaa "hirveät reidet". Tarkoittaa siis varmaan "Stubbeja" pyöräilyä harrastavan ulkoministerimme mukaisesti. Ei kiitos. Muutenkaan ei meinaa farkut mennä päälle, paitsi jos on Chuck Norrisin Kungfu stretsit.
• 2 X 20 Kyykky kipeällä jalalla, toinen jalka koukussa ja hipaisee maata.
• 2 X 20 jalanojennus joko laitteessa tai kuminauhalla
• 2 X 20 Jalan koukistus taakse kuminauhalla
• 4 X 30s. tasapainolautailu. Olen ottanut tavaksi hyräillä laudan päällä vaaka-asennossa Nils Holgerssonin tunnaria. Noin montaa asiaa en olekaan aikaisemmin tehnyt yhtäaikaisesti.
• 2 X 20 Hypyt paikallaan. Tästä saa kyllä urpon fiiliksen ihan tahtomattaan. En ole ikinä oikein osannut hyppiä. Jalat irotavat terveenäkin maasta juuri sen verran, kun polvia saa koukistettua. No, näitä lähdetään joktap elaboroimaan täsä siten, että ens viikolla hypitään ristikuviota (eteen-taakse-oikealle-vasemmalle) ja sitten jo yhdellä jalalla.

Ja tuohon päälle joka päivä venytykset (pohje, etu- ja takareisi, pakara). Lenkille "pääsee" post.oper. viikolla 12 eli parin viikon päästä. Tosta lenkkeilystä vois kyllä tuottaa hiukan provokatiivisia mietteitä. Vannoutuneena fillarimiehenä en ole oikein koskaan pitänyt juoksijoita juuri minään. Puuhasta puuttuu nopeus, ilmavirta ja tekniset viipottimet sekä niiden tuunaaminen. Vaikka olisi kuinka hienot Asics GEL:it tms., niin ei voi kyllä samana päivänä puhua niistä esim. täysjoustotsygän paluuvaimennuksen moninaisten aspektien kanssa.

Katsotaanpa, josko ääni kellossa muuttuu parin viikon päästä. Kiitokset myös Montsille peer supportista!


P.S. Edelleenkään ei ole kuulunut metrilausta puuttuvaa 40 senttiä.

Olympiakunnossa

Tiistaina tuli täyteen 8 viikkoa leikkauksesta. Kiipesin ekan reitin 3 kuukauteen. Sen verran heikkoa oli, että siitä lajista ei tarvitse vielä hetkeen unelmoida. Riski paikkojen turhasta rikkoutumisestakin on sen verran suuri, että täytyy edelleen pitäytyä leuanvedossa.

Eksyin miehekkäiden harjoitesivujenkin uumeniin:

http://www.marktwight.com/videos.php?id=12

Dr. Doom tietää.

H2O

Stefan Lindfors keksi sitten pullon uudestaan. Ja jotta me kuluttajat voisimme keksiä Suomen erinomaisen kraanaveden uudestaan, pitää meidän ostaa vettä kaupasta hassun näköisen pienen klöntin sisällä. Mutta mitäpä emme tekisi, jotta itämeri pelastuisi. Eli jokainen suomalainen käyttäköön hallituksen esittämät veronkevennykset jo etukäteen design-veteen, niin saamme Pietariin toisenkin vedenpuhdistamon. Siinä ohessa saamme myös käsittämättömän määrän kierrätyskelvotonta muovisaastetta, jolla voidaan vaikka päällystää Suomenlahti. Näin voimme kävellä Tallinnaan. Ehdottaisinkin vesiastian 2.0-versioon uraa, johon sopii kaljakärryn pyörä.

Astiaa voi kuulemma käyttää muun muassa lasten vesileluna. Ehdotankin, että yksi kappale lisätään äitiyspakkaukseen. Näin valtio pääsee vihdoin konkreettisesti tukemaan ympäristömme pelastustyötä. Mutta ennen kaikkea Lindfors saa vihdoin paikkansa kaikissa suomalaiskodeissa sen sijaan, että hänen luomuksensa loppusijoituspaikat rajoittuisivat naisten yöpöydänlaatikoihin ja IT-yritysten auloihin.

Ai niin, tuosta polvesta. Kesti eilen jo useita peräkkäisiä vakiotansseja hääjuhlissa. Portaita pääsee alas kokonainen askelma kerrallaan. Tiistaina koklataan eka kertaa kiipeilyä.

Lekurilla

Kontrollikäynti yksityisellä klinikalla. HUS:in odotushuoneen Hymyt, Annat ja Suomen kuvalehdet korvattu Glorialla, Optiolla ja mattakantisilla sisustuslehdillä. Automaatissa tuoreista pavuista jauhettua cappucinoa kraanaveden korvikkeena. Yhdistävänä tekijänä sentään lääkärin krooninen myöhässä olo, 15 minuutin vastaanottoajasta 30 min. odottelua.

Mutta uutiset ovat hyviä: liikkuvuus on hyvä ja kierukkakin näyttää olevan kiinnittynyt. Lääkärin mukaan kierukan kiinnittyminen ikäiselläni miehellä on aina hiukan arpapeliä.

Fyssarin kuntoutusohjeiden päälle tuli uintia ja punttista. Lenkille pääsee jo kuukauden päästä! Paitsi ettei vaan yhtään kiinnosta lenkkeillä. Lenkkeily on sellasta hitaiden jamppojen puuhaa (viikon provo).

Kassan kautta kotiin, 79 euroa eli cappucinolle tuli hintaa sellanen 57 euroa. Mutta syy oli oma, kun jouduin kesäloman takia perumaan normiajan HUS:illa. Ja olihan se crema hyvä.

Takaisin päiväjärjestykseen

Metrilakukiihtymys on nyt laantunut siinä määrin, että voimme taas keskittyä itse aiheeseen. Viimeiset 2 viikkoa siis lomalla, toipumisen viikot 5 & 6. Viikko 5 kokonaisuudessaan melontaa Saimaalla. Kerrassaan oivallinen laji sellaiselle, joka jalkavammaisuudestaan huolimatta haluaa hiota, hengästyä ja nauttia luonnosta. Polven fleksion rajoittuneisuus aiheuttaa ainoastaan kajakkiin menoon ja poistumiseen kompromisseja; suosittelen melontaa kumppanin kanssa, jotta vältetään turhat liukastumiset rantautuessa.

Toinen lomaviikko oli perinteistä (ja suoraan sanottuna todella tylsää) mökkielämää, jossa päivän kohokohta oli aamun lehti. Koska mökille ei tullut hesaria, kehitin illuusiohesarin saunakammarin sytykelehdistä. Myös suullinen ulosanti redusoitui siinä määrin perustavaan tilaan, että vaimo mietti kahdesti uskaltaako viikon jälkeen päästää minua yhteiskuntaan niine hyvineen. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jatkossa mökki vuokrataan korkeintaan viikonlopuksi.

Tuli muuten opittua uusi taito: sudoku. Pääsin virolaisessa sudokulehdessä viikon aikana jo kolmen auringon suvesudokuihin. Viimeisen tekoon upposi n. 3 tuntia kunnes huomasin, että ratkaisussa oli virhe. Eli yksi niistä valmiiksi annetuista kirjaimista olikin vaihtunut ratkaisussa. Pääsin siis filosofisesti mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa ajanhukkaamiseksi harjoitettu harraste oli mennyt hukkaan.

Mihin onnistunut sudoku olisi sen sijaan mennyt ja kenelle tällaisesta hukkaantuneesta ajasta voisi valittaa?

Menivätkö nuo kolme tuntia johonkin eri aikahukkaosastoon tai -pinoon kuin onnistuneeseen lopputulokseen päätyneet ponnistelut?

Mihin mennyt aika menee?

Mistä aika tulee?

Jos laitan tänään pyöräilykypärän päähän ja jään auton alle, niin voinko sanoa "olipa hyvä, että laitoin kypärän", vaikka jättämällä kypärän kotiin olisi varmasti välttänyt koko kolarin, koska kypärän päähän laittamiseen kulutetut sekunnit olisivat ssätyneet ja olisi ehtinyt pois auton alta?

Jukka varmaan osaisi vastata. Jukalla on filosofia ainakin toistaiseksi paremmin hanskassa kuin barre-soinnut. Paitsi ettei Jukka pidä kypärää.

Henkisen rappeuman kumppanina maaseudulla oli myös jonkinlainen ruumiillinen lomautus: kuntouttaminen ja lihastreeni jäi vähemmälle kuin kotona. Myös ruokavalio repesi kohtuuttomuuksiin eli nisu/vehnäs/pitko-linjalle. Urotyönä mainittakoon kahden juhlapitkon (a 450g) tuhoaminen ilman lisähappea arkiviikossa.

Näillä pohjustustöillä jännitti mennä toissapäivänä fyssarin 6. viikon tarkastukseen. Yllätyksekseni terapeutti kuitenkin katsoi minun kuntoutuneen hyvin. Palautin sauvat lainaamoon ja sain uudet treeniohjeet.

Nyt kuntoutetaan 3-4 krt/vk seuraavanlaisesti:

1. Syväkyykyt selkä seinää vasten 2 X 20 toistoa
2. Askelmalta niiaus kipeällä jalalla siten, että terve koskettaa alempaa askelmaa. Eli sama kuin astuisi rappua alas. 2 X 20 toistoa
3. Jalan ojennus tuolilla istuen, vastuskuminauha rasitusta ryydittämässä. 2 X 20 toistoa
4. Jalan koukistus taakse seisten, 2 X 20 toistoa
5. Tasapainolautailu(!). Laudan päällä notkutaan 30 s. kerrallaan ja toistetaan tämä 4 krt. Ideana on tahallaan horjuttaa tasapainoa terveellä jalalla, jotta polvi joutuu kontrolloimaan eri liikeratoja.

Näiden lisäksi päivittän toistettavat venytykset:

1. Pöydällä istuen vartalon eteen taivutus, 30 sek
2. Mahallaan maaten jalan taivuttaminen kohti takapuolta vastusnauhan avulla
3. Pohkeen venytys

Treeni vaikutta mielekkäältä, koska toistoja on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Mutta mikä parasta, SAA TSYKÄILLÄ! Lähdin heti koklaamaan. Ekalla duunimatkalla säärtä vihloi ja ohi painoa kaikennäköisiä mummotsykiä ja tuulitakkijamppoja. Nöyrtymisen paikka. Ylämäet joutuu vetämään pelkästään oikealla jalalla pyörittäen toistaiseksi. Huomasin myös hauskan kuriositeetin: takapuoli tuli kipeäki 20 km:n päiväajon jäljiltä?!? Syynä pitää olla joko parin kuukauden ajotauko tai sitten harjoituksen puutteessa kuihtunut takaliston fylli. Tämä pitänee validoida kun näkee Lauria seuraavan kerran. Miehellä on ollut tapana arvostella pyöräilijän reisiäni tyyliin "jätkällä on kyllä vuorigyntterin perse".

Perjantaina on leikanneen lääkärin jälkikontrolli.

Mutta nyt palataan takaisin lomaa edeltäneeseen treniin eli leukojenvedon pariin.

Avoin kirje Lasten päivän säätiölle

Lomat lomittuna, mutta mieli on nyt niin kiihkeänä eilisen lintsireissun jälkeen, että palataan lomatunnelmiin myöhemmin. Sen sijaan nostetaan esille aihe, jonka korjaaminen vaatii välittömiä ja radikaaleja toimenpiteitä:

METRILAKU - INFLAATION UHRI VAI YKSI SUURISTA VEDÄTYKSISTÄ?

Jonkin aikaa sitten luin jostain tieteellisestä julkaisusta, että jossain labrassa on hiottu maailman pyöreimmät kuulat. Niitä on tarkoitus käyttää kilon painon prototyypin mahdollisimman tarkkaan määrittelyyn. Punnushan makaa jossain pariisilaisessa kellarissa mm. metrin mitan kanssa.

Nyt näyttää siltä, että Linnanmäen metrilakun myyjälle pitäisi saada pikaisesti lippu Pariisiin. Ostettiin nimittäin eilen kahta eri laatua (empiirisen vertailun vuoksi) metrilakua:

• salmiakki
• hapan vadelma

Kumpikin laku ulottui allekirjoittanutta maasta ehkä korkeintaan polveen. Näin ollen ilman mittanauhaakin voi vetää pikaisen johtopäätöksen, että laku oli korkeintaan 60 cm pitkä. Mainitsin tästä myyntikojun työntekijälle, joka kuittasi lakonisesti, että "tosta aiheesta tulee kyllä jatkuvasti porukalta turpaan".

MITÄ HELV?

Muistaakseni on kuluttajansuojan vastaista harjoittaa valheellista markkinointia. Esim. myytäessä perämoottoreita tuskin on laillista mainostaa moottorin suorituskyvyksi 100 hevosvoimaa, jos se oikeasti on 60 hevosvoimaa. Tai kaupata sixpackeja, joissa on neljä pulloa olutta.

Samaa ilmiötä tavataan tosin myös ruokakaupoissa, joiden hyllyiltä löytyy pakkauksia, joihin ovelat elintarvikevalmistajat ovat kehittäneet koveria pohjia tms. tilavuutta pienentäviä mutta ulkomitat säilyttäviä harhaanjohtimia. Näissä pakkauksissa on kuitenkin aina ilmoitettu niiden tilavuus/paino, joten valistuneelle kuluttajalle annetaan ainakin mahdollisuus perustaa hankkimispäätöksensä faktoihin. Sen sijaan allekirjoittaneen asioimassa kojussa luki versaaleilla METRILAKUA, ja laut oli esillepantu näin jälkeenpäin ajatellen hyvinkin spekulatiiviseen loivaan kulmaan, mikä teki ennakoivan silmämääräisen mittaamisen lähes yhtä vaikeaksi kuin uintimatkan arvioimisen veneen ja vastarannan välillä, lähse yhtä katastrofaalisin seurauksin.

Ja kaikista maailman paikoista tähän vääryyteen pitää törmätä juuri Linnanmäellä, joka mainostaa itseään muun muassa "lasten paratiisiksi". Paratiisiin on nyt vain päässyt käärme, ja vieläpä alamittainen.