Metrilakukiihtymys on nyt laantunut siinä määrin, että voimme taas keskittyä itse aiheeseen. Viimeiset 2 viikkoa siis lomalla, toipumisen viikot 5 & 6. Viikko 5 kokonaisuudessaan melontaa Saimaalla. Kerrassaan oivallinen laji sellaiselle, joka jalkavammaisuudestaan huolimatta haluaa hiota, hengästyä ja nauttia luonnosta. Polven fleksion rajoittuneisuus aiheuttaa ainoastaan kajakkiin menoon ja poistumiseen kompromisseja; suosittelen melontaa kumppanin kanssa, jotta vältetään turhat liukastumiset rantautuessa.
Toinen lomaviikko oli perinteistä (ja suoraan sanottuna todella tylsää) mökkielämää, jossa päivän kohokohta oli aamun lehti. Koska mökille ei tullut hesaria, kehitin illuusiohesarin saunakammarin sytykelehdistä. Myös suullinen ulosanti redusoitui siinä määrin perustavaan tilaan, että vaimo mietti kahdesti uskaltaako viikon jälkeen päästää minua yhteiskuntaan niine hyvineen. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jatkossa mökki vuokrataan korkeintaan viikonlopuksi.
Tuli muuten opittua uusi taito: sudoku. Pääsin virolaisessa sudokulehdessä viikon aikana jo kolmen auringon suvesudokuihin. Viimeisen tekoon upposi n. 3 tuntia kunnes huomasin, että ratkaisussa oli virhe. Eli yksi niistä valmiiksi annetuista kirjaimista olikin vaihtunut ratkaisussa. Pääsin siis filosofisesti mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa ajanhukkaamiseksi harjoitettu harraste oli mennyt hukkaan.
Mihin onnistunut sudoku olisi sen sijaan mennyt ja kenelle tällaisesta hukkaantuneesta ajasta voisi valittaa?
Menivätkö nuo kolme tuntia johonkin eri aikahukkaosastoon tai -pinoon kuin onnistuneeseen lopputulokseen päätyneet ponnistelut?
Mihin mennyt aika menee?
Mistä aika tulee?
Jos laitan tänään pyöräilykypärän päähän ja jään auton alle, niin voinko sanoa "olipa hyvä, että laitoin kypärän", vaikka jättämällä kypärän kotiin olisi varmasti välttänyt koko kolarin, koska kypärän päähän laittamiseen kulutetut sekunnit olisivat ssätyneet ja olisi ehtinyt pois auton alta?
Jukka varmaan osaisi vastata. Jukalla on filosofia ainakin toistaiseksi paremmin hanskassa kuin barre-soinnut. Paitsi ettei Jukka pidä kypärää.
Henkisen rappeuman kumppanina maaseudulla oli myös jonkinlainen ruumiillinen lomautus: kuntouttaminen ja lihastreeni jäi vähemmälle kuin kotona. Myös ruokavalio repesi kohtuuttomuuksiin eli nisu/vehnäs/pitko-linjalle. Urotyönä mainittakoon kahden juhlapitkon (a 450g) tuhoaminen ilman lisähappea arkiviikossa.
Näillä pohjustustöillä jännitti mennä toissapäivänä fyssarin 6. viikon tarkastukseen. Yllätyksekseni terapeutti kuitenkin katsoi minun kuntoutuneen hyvin. Palautin sauvat lainaamoon ja sain uudet treeniohjeet.
Nyt kuntoutetaan 3-4 krt/vk seuraavanlaisesti:
- Syväkyykyt selkä seinää vasten 2 X 20 toistoa
- Askelmalta niiaus kipeällä jalalla siten, että terve koskettaa alempaa askelmaa. Eli sama kuin astuisi rappua alas. 2 X 20 toistoa
- Jalan ojennus tuolilla istuen, vastuskuminauha rasitusta ryydittämässä. 2 X 20 toistoa
- Jalan koukistus taakse seisten, 2 X 20 toistoa
- Tasapainolautailu(!). Laudan päällä notkutaan 30 s. kerrallaan ja toistetaan tämä 4 krt. Ideana on tahallaan horjuttaa tasapainoa terveellä jalalla, jotta polvi joutuu kontrolloimaan eri liikeratoja.
- Pöydällä istuen vartalon eteen taivutus, 30 sek
- Mahallaan maaten jalan taivuttaminen kohti takapuolta vastusnauhan avulla
- Pohkeen venytys
Perjantaina on leikanneen lääkärin jälkikontrolli.
Mutta nyt palataan takaisin lomaa edeltäneeseen treniin eli leukojenvedon pariin.
6 kommenttia:
Willkommen zurück, vai miten ne teutonit sanovatkaan.
Aika ei tule mistään eikä mene minnekään. Sen sijaan aika kuluu ja loppuu. Tämä on kaiken inhimillisesti merkityksellisen filosofian perusta.
Kypärät sen sijaan tulevat tehtaalta ja oikeassa paikassa käytettyinä menevät rikki.
Viikonloppuna tiedossa sadetta. Hyvä: pääsen harjoittelemaan sitä blues-hommelia.
Noi filosofoinnit alkoivatkin muistuttaa Jukan aaltoilevia lausahduksia. Sen sijaan metrilakukritiikki oli muutoin kohdillaan, paitsi kuka nyt haluaisi ostaa lakua? Ei siis kritiikin vaan pikemminkin huomiotta jättämisen arvoinen seikka.
Aika sen sijaan EI lopu, vaan on ikuista.
Jos kaipaatte miehistä harjoittelua, niin tervetuloa Sundsbergiin. Vielä on vähän kaadettuja puita kantamatta metsästä ja sitten palkkioksi voi päästä käyttämään moottorisahaa, joka onkin kaikista ihmisen kehittämistä välineistä ylivoimaisesti siistein.
T: Ossi
Hämmentävää: tämä metrilakukysymys meni viime yönä uniin. Unessa metrilaku mitattiin, ja se oli jopa vähän yli metrin mittainen.
Mitähän Freud sanoisi?
Vihdoinkin kommentteja! Milloin aika loppuu? Ja kuluuko se tasaisesti sellaisina päivän/minuutin/sekunnin tms. siivuina?
Ossi: jäbällähän on tunnetusti muut paitsi suklaiset namit pannassa, mutta olen kuullut luotettavista lähteistä hämmentäviä huhuja, että korvapuusteja uppoaa mieheen kuin isejä äiteihin. Ettet vaan oo nyt mennyt Selinin tonteille? Syötkö kotimatkalla nakkeja suoraan paketista? Juotko 6-pakillisen kaljaa?
Anyway, savottaan voisi kyllä tulla lähes milloin vain. Odotin kyllä ennemminkin liekiheittimellä pystyyn poltettuja rankoja.
"Milloin aika loppuu?"
Suomalaismiehiltä keskimäärin 75,6 , naisilta 82,8 vuoden iässä. Ossi ei ole tilasto-olio vaan elää ikuisesti.
Italianmatkan jälkeen nakit ja kalja ovat kuin menneisyyden haamuja. Gorgonzola, prosecco, oliivit ja kahvi ovat sen sijaan erittäin ajankohtaisia.
Ossin mielipiteistä huolimatta Italia ei ole pöllömpi paikka.
Oiva vedätys metrilakusta ja ajasta ikuisuuteen.
Mikko
Lähetä kommentti