Kesäleskeilyä

Vaimo lähti siskon luo kylään. Jouduin siis menemään duuniin, että saa lounasta. Siellä diplomi-insinööri sanoi, ettei niitä keppejä oikeasti tarvitse. Nyt siis löydän itseni kolmen kovan auktoriteetin välistä kuin nila, jälsi tai orvaskesi konsanaan. Ortopedilla ja fysioterapeutilla lienee sekä teoria että käytäntö paremmin lapasessa kuin diplomi-insinöörillä. Mutta

DIPLOMI-INSINÖÖRI VOITTAA.

Käytän kuitenkin niitä keppejä vielä. Ens viikolla tosin tulee paussia, kun lähdetään melomaan. Tänään postilaatikosta kolahti Keski-Saimaan melontakartasto, jonka avulla speksailin jo n. 6 päivän sessiot Kolovedellä ja Linnansaaren tienoilla. Eilen tyypäsin, miltä tuntuu sujauttaa itsensä kajakkiin tällä jalalla. Sujauttaapa hyvinkin. Itse asiassa sisäänmeno ei ollut niin paha kuin ulostautuminen, joka vaatii pakostakin jalan taivuttamista yli 90 asteen. Ei taida auttaa muu kuin hommata sellainen vedettävä banaani ja köyttää se vaimon kajakkiin.

Reisilihaksesta on tullut normaalin ihmisen reisilihas. Se on pitkulainen ja soikea; muuttaa jossain määrin muotoaan jännitettäessä. Oikean jalan lihas muistuttaa edelleen karvaista lanttulaatikkoa pahkuroineen kaikkineen, vaikka siitäkin on kuukauden fillarointitauon takia hävinnyt pahin kulmikkuus. Ehkäpä salainen toiveeni kalliokiipeilijän ihanneruumiinrakenteesta onkin toteutumassa: "legs like starving chicken, back like flying squirrel". Toi liito-oravaosasto tosin vielä odotuttaa itseään, eikä kanakaan ole toistaisekis varsinaisesti nälkään kuolemassa.

Joutessani aloin myös toimittaa vaimoille kotiinpaluuyllätystä. Ainesosat: pronssi, valkoinen ja läpinäkyvä. Paljastellaan pikku hiljaa lisää viikon aikana.