Juhannusaatto

Jouluun enää reilut 6kk. Jouluna saa pelata jalista ja mennä vuorille. Tätä tahtia jopa aikaisemmin, turvotus on lähes mennyttä ja särkyjäkään ei juuri enää ole, vaikka olen lopettanut Panacodit ja puolittanut 800-päiväannoksen.

Eilen jäi jutut kirjoittamatta, kun oli niin paljon muuta. Viikon kohokohta tietty jo aikaisemmin mehustettu skebaklinikka Jukan kanssa. Pysyimme perusasioissa: 12-bar bluesia, pentatonista skaalaa jne. Tulevaisuus on valoisa.

Myös työnantaja yllätti iloisesti, tilille napsahti kk-palkka, bonarit ja lomarahat. Pistin hyvän kiertämään ja ostin konsulentilta leivän kympillä. Saattaa kuulostaa kalliilta, mutta toisaalta allekirjoittaneelle (tai siis työnantajalleni) maksetaan helposti 20-kertainen summa yhdestä räpeltämästäni ppt-kalvosta. Olisipa maailmassa oikeutta edes eläimille.

Mutta takas aiheeseen. Sauvat on nyt sitten hylätty kokonaan, kun rappuja pääsee jo alaskin ilman niitä. 90 asteen taivutus aiheuttaa säteilevää kipua sääriluuhun, ja sama vaiva pitää ajoittain hereillä yöllä. Paras fiksi: kylmäpussi säären päälle ja lyhyt kävely. Mittasin paksuudetkin juhannusaaton kunniaksi:

• Vasen (siis rikkinäinen) reisi, polven yläpuolelta 44cm
• Vasen, reiden paksuin kohta 56cm
• Oikea reisi, polven yläpuolelta 42cm
• Vasen, reiden paksuin kohta 57cm

Tämä on niin huonoa tieteentekoa, että ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Eli johtopäätös on, että:

1. reiden turvotus on pienentynyt myös tieteellisesti (no shit Sherlock)
2. ei kummenpaa surkastumista. Toisaalta reilun viikon fillarointibreikki nyt sitä tuskin aiheuttaisi.

On muuten se aika, kun jengi lähtee kiipeemään pitkin alppeja jne. Itselläkin on viimeiset 4 vuotta kesät kuluneet notkelmissa. Nyt Jukka ja Max lähtee Niksulaan, Jose ja Ilkka lähtee Niksulaan, Arttu lähtee Niksulaan, Lauri ja Mikko lähtee Niksulaan. Ja allekirjoittanut lähtee Juvalle. "Mökille". Onneksi on sentään hyvää mökkiseuraa.