Takaisin päiväjärjestykseen

Metrilakukiihtymys on nyt laantunut siinä määrin, että voimme taas keskittyä itse aiheeseen. Viimeiset 2 viikkoa siis lomalla, toipumisen viikot 5 & 6. Viikko 5 kokonaisuudessaan melontaa Saimaalla. Kerrassaan oivallinen laji sellaiselle, joka jalkavammaisuudestaan huolimatta haluaa hiota, hengästyä ja nauttia luonnosta. Polven fleksion rajoittuneisuus aiheuttaa ainoastaan kajakkiin menoon ja poistumiseen kompromisseja; suosittelen melontaa kumppanin kanssa, jotta vältetään turhat liukastumiset rantautuessa.

Toinen lomaviikko oli perinteistä (ja suoraan sanottuna todella tylsää) mökkielämää, jossa päivän kohokohta oli aamun lehti. Koska mökille ei tullut hesaria, kehitin illuusiohesarin saunakammarin sytykelehdistä. Myös suullinen ulosanti redusoitui siinä määrin perustavaan tilaan, että vaimo mietti kahdesti uskaltaako viikon jälkeen päästää minua yhteiskuntaan niine hyvineen. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jatkossa mökki vuokrataan korkeintaan viikonlopuksi.

Tuli muuten opittua uusi taito: sudoku. Pääsin virolaisessa sudokulehdessä viikon aikana jo kolmen auringon suvesudokuihin. Viimeisen tekoon upposi n. 3 tuntia kunnes huomasin, että ratkaisussa oli virhe. Eli yksi niistä valmiiksi annetuista kirjaimista olikin vaihtunut ratkaisussa. Pääsin siis filosofisesti mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa ajanhukkaamiseksi harjoitettu harraste oli mennyt hukkaan.

Mihin onnistunut sudoku olisi sen sijaan mennyt ja kenelle tällaisesta hukkaantuneesta ajasta voisi valittaa?

Menivätkö nuo kolme tuntia johonkin eri aikahukkaosastoon tai -pinoon kuin onnistuneeseen lopputulokseen päätyneet ponnistelut?

Mihin mennyt aika menee?

Mistä aika tulee?

Jos laitan tänään pyöräilykypärän päähän ja jään auton alle, niin voinko sanoa "olipa hyvä, että laitoin kypärän", vaikka jättämällä kypärän kotiin olisi varmasti välttänyt koko kolarin, koska kypärän päähän laittamiseen kulutetut sekunnit olisivat ssätyneet ja olisi ehtinyt pois auton alta?

Jukka varmaan osaisi vastata. Jukalla on filosofia ainakin toistaiseksi paremmin hanskassa kuin barre-soinnut. Paitsi ettei Jukka pidä kypärää.

Henkisen rappeuman kumppanina maaseudulla oli myös jonkinlainen ruumiillinen lomautus: kuntouttaminen ja lihastreeni jäi vähemmälle kuin kotona. Myös ruokavalio repesi kohtuuttomuuksiin eli nisu/vehnäs/pitko-linjalle. Urotyönä mainittakoon kahden juhlapitkon (a 450g) tuhoaminen ilman lisähappea arkiviikossa.

Näillä pohjustustöillä jännitti mennä toissapäivänä fyssarin 6. viikon tarkastukseen. Yllätyksekseni terapeutti kuitenkin katsoi minun kuntoutuneen hyvin. Palautin sauvat lainaamoon ja sain uudet treeniohjeet.

Nyt kuntoutetaan 3-4 krt/vk seuraavanlaisesti:

1. Syväkyykyt selkä seinää vasten 2 X 20 toistoa
2. Askelmalta niiaus kipeällä jalalla siten, että terve koskettaa alempaa askelmaa. Eli sama kuin astuisi rappua alas. 2 X 20 toistoa
3. Jalan ojennus tuolilla istuen, vastuskuminauha rasitusta ryydittämässä. 2 X 20 toistoa
4. Jalan koukistus taakse seisten, 2 X 20 toistoa
5. Tasapainolautailu(!). Laudan päällä notkutaan 30 s. kerrallaan ja toistetaan tämä 4 krt. Ideana on tahallaan horjuttaa tasapainoa terveellä jalalla, jotta polvi joutuu kontrolloimaan eri liikeratoja.

Näiden lisäksi päivittän toistettavat venytykset:

1. Pöydällä istuen vartalon eteen taivutus, 30 sek
2. Mahallaan maaten jalan taivuttaminen kohti takapuolta vastusnauhan avulla
3. Pohkeen venytys

Treeni vaikutta mielekkäältä, koska toistoja on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Mutta mikä parasta, SAA TSYKÄILLÄ! Lähdin heti koklaamaan. Ekalla duunimatkalla säärtä vihloi ja ohi painoa kaikennäköisiä mummotsykiä ja tuulitakkijamppoja. Nöyrtymisen paikka. Ylämäet joutuu vetämään pelkästään oikealla jalalla pyörittäen toistaiseksi. Huomasin myös hauskan kuriositeetin: takapuoli tuli kipeäki 20 km:n päiväajon jäljiltä?!? Syynä pitää olla joko parin kuukauden ajotauko tai sitten harjoituksen puutteessa kuihtunut takaliston fylli. Tämä pitänee validoida kun näkee Lauria seuraavan kerran. Miehellä on ollut tapana arvostella pyöräilijän reisiäni tyyliin "jätkällä on kyllä vuorigyntterin perse".

Perjantaina on leikanneen lääkärin jälkikontrolli.

Mutta nyt palataan takaisin lomaa edeltäneeseen treniin eli leukojenvedon pariin.

Avoin kirje Lasten päivän säätiölle

Lomat lomittuna, mutta mieli on nyt niin kiihkeänä eilisen lintsireissun jälkeen, että palataan lomatunnelmiin myöhemmin. Sen sijaan nostetaan esille aihe, jonka korjaaminen vaatii välittömiä ja radikaaleja toimenpiteitä:

METRILAKU - INFLAATION UHRI VAI YKSI SUURISTA VEDÄTYKSISTÄ?

Jonkin aikaa sitten luin jostain tieteellisestä julkaisusta, että jossain labrassa on hiottu maailman pyöreimmät kuulat. Niitä on tarkoitus käyttää kilon painon prototyypin mahdollisimman tarkkaan määrittelyyn. Punnushan makaa jossain pariisilaisessa kellarissa mm. metrin mitan kanssa.

Nyt näyttää siltä, että Linnanmäen metrilakun myyjälle pitäisi saada pikaisesti lippu Pariisiin. Ostettiin nimittäin eilen kahta eri laatua (empiirisen vertailun vuoksi) metrilakua:

• salmiakki
• hapan vadelma

Kumpikin laku ulottui allekirjoittanutta maasta ehkä korkeintaan polveen. Näin ollen ilman mittanauhaakin voi vetää pikaisen johtopäätöksen, että laku oli korkeintaan 60 cm pitkä. Mainitsin tästä myyntikojun työntekijälle, joka kuittasi lakonisesti, että "tosta aiheesta tulee kyllä jatkuvasti porukalta turpaan".

MITÄ HELV?

Muistaakseni on kuluttajansuojan vastaista harjoittaa valheellista markkinointia. Esim. myytäessä perämoottoreita tuskin on laillista mainostaa moottorin suorituskyvyksi 100 hevosvoimaa, jos se oikeasti on 60 hevosvoimaa. Tai kaupata sixpackeja, joissa on neljä pulloa olutta.

Samaa ilmiötä tavataan tosin myös ruokakaupoissa, joiden hyllyiltä löytyy pakkauksia, joihin ovelat elintarvikevalmistajat ovat kehittäneet koveria pohjia tms. tilavuutta pienentäviä mutta ulkomitat säilyttäviä harhaanjohtimia. Näissä pakkauksissa on kuitenkin aina ilmoitettu niiden tilavuus/paino, joten valistuneelle kuluttajalle annetaan ainakin mahdollisuus perustaa hankkimispäätöksensä faktoihin. Sen sijaan allekirjoittaneen asioimassa kojussa luki versaaleilla METRILAKUA, ja laut oli esillepantu näin jälkeenpäin ajatellen hyvinkin spekulatiiviseen loivaan kulmaan, mikä teki ennakoivan silmämääräisen mittaamisen lähes yhtä vaikeaksi kuin uintimatkan arvioimisen veneen ja vastarannan välillä, lähse yhtä katastrofaalisin seurauksin.

Ja kaikista maailman paikoista tähän vääryyteen pitää törmätä juuri Linnanmäellä, joka mainostaa itseään muun muassa "lasten paratiisiksi". Paratiisiin on nyt vain päässyt käärme, ja vieläpä alamittainen.

Norppajahtiin

Talven viimassa pärjää parhaiten norpannahkakalsarit päällä. Siispä kajakit auton päälle ja Saimaalle. Blogi jää jahtireissun ajaksi tauolle, takaisin online taas 28.7.2008. Silloin saakin jo virallisestikin hyljätä kyynärsauvat.

V30.2 revealed

Nyt on vaimo takas kotona ja yllätys koeajettu:


Eli fillarihan se oli, versio V30.2. Edellinen eli V28.1 pöllittiin pari vuotta sitten omasta kellarista. Tilalle ostettiin käytetty dirttirassi ridefreestä, Avanti HotDog-runko ja sekalaiset osat. Tuunaus kesti pari vuorokautta ja käsitti seuraavat työvaiheet:

1. Fonttien ja logojen suunnittelu Adobe Illustratorilla
2. Tekstien printtaus sapluunoiksi, normi A4:lle.
   
3. Tarrapaperin metsästys, lopulta löytyi sopivaa Stockmannin Fotopaidasta.
4. Sapluunoiden kiinnitys tarrapaperiin ja muotoon leikkaus askarteluveitsellä. Todella rasittavaa puuhaa, rahamiesten kandee lähettää vektorigraffat suoraan fotopaitaan, jossa leikkaavat ne laserilla.
   
5. Osien purku ja puhdistus
6. Rungon ja haarukan hionta 400-hiekkapaperilla + puhdistus tärpätillä
7. Maalaus spray-maalilla, runko helmiäispronssia ja haarukka luonnonvalkoista. Pronssia meni koko purkki ja edelleen paistaa paikoitellen vanha väri läpi. Maalasin ehkä turhan kaukaa ja varovasti, kun pelotti, että alkaa valua. Onneksi vanha väri on metalliharmaa, eli ei haittaa, vaikka näkyykin jossain sisäpinnoilla.
   
8. Maalin kuivuttua 24h tarrojen kiinnitys ja viimeistely askarteluveitsellä
9. Lakkaus
10. Osien takaisin kasaaminen ja säädöt
    

Avantin logon tilalle tuli uusi oma logo.

Haarukka sai uuden värin ja itse printatut tarrat. Fotarisapluunoista suoraan läpinäkyvälle tarrakalvolle mustesuihkulla. Nämä on ehdottomasti lakattava päälle, koska tekniikka ei ole kovinkaan säänkestävä.


NImen kummalikin puolella olevat ornamentit oli todella hauska leikata ja asemoida runkoon ;-D

Samalla vaihdoin seuraavat osat:

• Uudet Kendan dirttirenkaat, jotka rullaavat hyvin asfaltilla, mutta sallivat myös poluilla ajon
• Uusi satula entisen vaaleanpunaisen Selle Royalin tilalle
• Hopena väriset XTR-vaijeripäällysteet
• Pro-ohjainkannatin vanhan superruman DH-kannattimen tilalle
• Pro-lukkokahvat
• Bontragerin Lizard Skin
  

Nyt vaan pitää säilyttää pyörää yöt himassa, kunnes saadaan uudet lukot taloyhtiöön.

Väige kingitus tai jotain

Vaimon yllätys tuli valmiiksi. Menikin 2 vuorokautta mukavasti puuhastellessa, ei ees syyä malttanut. Samalla jäi myös kuntoustusta rästiin, eli nyt pitää sitten ottaa kiinni.

Yllätyksestä tulee kuvia tänne varmaan pe-iltaan mennessä. Sanottakoon vielä salaisuuden verhon raotuksena, että askarteluveitsi ja spraypullo on saanut kyytiä.

Muuten neljä viikkoa leikkauksesta. Mitataanpa reisi:

• Polven yläpuolelta 44 cm (turvotus lähes kokonaan laskenut) -> 2 cm pienempi, mennee turvotuksen laskun piikkiin?
  
• Paksuimmasta kohtaa 55 cm -> 3 cm pienempi, tässä lienee jo surkastumista.
  

Kesäleskeilyä

Vaimo lähti siskon luo kylään. Jouduin siis menemään duuniin, että saa lounasta. Siellä diplomi-insinööri sanoi, ettei niitä keppejä oikeasti tarvitse. Nyt siis löydän itseni kolmen kovan auktoriteetin välistä kuin nila, jälsi tai orvaskesi konsanaan. Ortopedilla ja fysioterapeutilla lienee sekä teoria että käytäntö paremmin lapasessa kuin diplomi-insinöörillä. Mutta

DIPLOMI-INSINÖÖRI VOITTAA.

Käytän kuitenkin niitä keppejä vielä. Ens viikolla tosin tulee paussia, kun lähdetään melomaan. Tänään postilaatikosta kolahti Keski-Saimaan melontakartasto, jonka avulla speksailin jo n. 6 päivän sessiot Kolovedellä ja Linnansaaren tienoilla. Eilen tyypäsin, miltä tuntuu sujauttaa itsensä kajakkiin tällä jalalla. Sujauttaapa hyvinkin. Itse asiassa sisäänmeno ei ollut niin paha kuin ulostautuminen, joka vaatii pakostakin jalan taivuttamista yli 90 asteen. Ei taida auttaa muu kuin hommata sellainen vedettävä banaani ja köyttää se vaimon kajakkiin.

Reisilihaksesta on tullut normaalin ihmisen reisilihas. Se on pitkulainen ja soikea; muuttaa jossain määrin muotoaan jännitettäessä. Oikean jalan lihas muistuttaa edelleen karvaista lanttulaatikkoa pahkuroineen kaikkineen, vaikka siitäkin on kuukauden fillarointitauon takia hävinnyt pahin kulmikkuus. Ehkäpä salainen toiveeni kalliokiipeilijän ihanneruumiinrakenteesta onkin toteutumassa: "legs like starving chicken, back like flying squirrel". Toi liito-oravaosasto tosin vielä odotuttaa itseään, eikä kanakaan ole toistaisekis varsinaisesti nälkään kuolemassa.

Joutessani aloin myös toimittaa vaimoille kotiinpaluuyllätystä. Ainesosat: pronssi, valkoinen ja läpinäkyvä. Paljastellaan pikku hiljaa lisää viikon aikana.

4th of July

Juma, kahden päivän tauko bloggaamisessa. Ei oo päässyt tämä puuha kyllä koukuttamaan. Eikä ole kyllä nuo uudet kuntoutusliikeetkään. Laitoin puhelimeen ja Outlookiin reminderit 4 krt päivässä , mutta jo nyt on tullut luistettua pari kertaa.

Pakko kyllä myöntää, että tehoa liikkeissä on. Vasemman reiden lihas on jo alkanut saada takaisin muotoa, vaikka ainakin aamuisin ei tahdo tossu millään nousta.

Pullistelutreenin puolella tuli eilen varioitua otelaudalla siten, että roikkumisen sijasta vetää kolme leukaa joka kerralla. Siitä tuleekin yhteensä 100 leukaa. Eilen tuli koklattua, ja kylläpä onkin selkä tukossa nyt.

Fyssarin kammiossa, Pt. II

3 viikkoa leikkauksesta tarkoittaa puolivälin tarkastusta fysioterapeutilla. Tuli odotetusti tylytystä liian aikaisesta sauvojen hylkäämisestä. Pointtina tietysti se, että kiristykset ja ruuvit voivat löystyä liikaa ja pahimmassa tapauksessa pitää avata polvi uudestaan. Eli kepit visusti takaisin agendalle.

Myös päivittäisen kuntoutussession sisältö päivittyi:

1. Jalan nostaminen lattialla maaten, tyyny polven alla. 3 X 15-25 5 sekunnin toistoa jalka jännitettynä suoraksi.
2. Jalan nostaminen suoraksi nilkka koukistettuna istuma-asennosta. 3 X 15-25 5 sekunnin toistoa.
3. Kyykyt selkä seinää vasten. Jalta taipuvat 0 asteesta 45 asteeseen. 3 X 15-25 toistoa.
4. Jalan pitäminen vaakatasossa rentona kahden tuolin välissä. 3 X 20-30 sekuntia. Sama liike oli jo ekalla kolmella viikollakin

Näitä toistetaan 3-5 krt päivässä ja päälle kylmä-koho-kompressio. Tossa on jo sen verran tekemistä, että laitoin kalenteriin neljä kertaa päivässä toistuvan merkinnän, joka hälyttää kännykässäkin. Muuten voi mennä liiaksi nahjustelun puolelle, koska nämäkin liikkeet ovat häkellyttävän puuduttavia.

Nolotti kyllä aika tavalla, kun on tullut sooloiltua hiukan tuon alkujakson aikana. Nyt siis pitää ottaa nöyrästi pakkia ja totella viisaampiaan.